Jihuu, sain valmiiksi elämäni ensimmäisen kokonaisen villapaidan! Neulomisyrityksiä on kyllä ollut pitkin matkaa, mutta homma on aina tyssännyt joko mallin haastavuuteen tai muuten vain neulojan liian lyhyeen pinnaan. Tämä paita valmistui itse asiassa langoista, jotka äitini oli purkanut seitsemännellä luokalla aloittamastani ja kesken jääneestä tekeleestä. Siitä on, kröhöm, jo joitakin vuosia siis. Hän ei ollut kuitenkaan vielä(kään) menettänyt luottamustaan lapsensa kykyyn onnistua tässä hommassa vaan oli purkanut sekä pessyt langat ja kiikutti ne nyt käyttööni nätisti uudelleen käärittyinä. Pakkohan neulepaidan tekoa oli sitten yrittää uudelleen. Tällä kertaa yritin olla myös sen verran viisas, että suunnittelin mahdollisimman helpon mallin (ja otin käyttöön mahdollisimman isot puikot). Tämä suunnitelma toimi. Paita valmistui ja on jopa käyttäjänsä kokoinen.
Neuloin paidan ilman ohjetta ja visiona oli rento sekä reilu paita. Teinkin etu- ja takakappaleen lähes laatikon malliseksi saadakseni paidasta riittävän rennon. Hihat neuloin aika kapeiksi, jotta paita näyttäisi kuitenkin istuvalta. Ilmettä tuomaan kiinnitin niskaan satiininauhasta ommellun rusetin.
Meillä, kuten varmasti monissa muissakin perheissä, jouluvalmistelut ovat jo kovastikin käynnissä ja yksi neidin tärkeistä tehtävistä on pikkulintujen ruokapöydän pitäminen täynnä. Nyt se onkin taas niin täynnä naposteltavaa kuin suinkin vaan sopii. Se on kiva, sillä minusta lintujen iloinen tohina lintulaudan ympärillä kuuluu joulutunnelmaan.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommentit ilahduttavat!